Arvoitus nimeltä Kuhmo

Arvoitus nimeltä Kuhmo

Kuhmo (64°07′40″N, 029°31′05″E) on pikkukaupunki Kainuun kainalossa, jonne ei tule poikettua matkan varrella, ellei sitten ole menossa Kiekinkoskelle, tai Venäjän puolelle Repolaan tai Mujejärvelle. Mutta Kuhmoon on ainakin yksi hyvä syy ajaa ihan varta vasten, nimittäin Kuhmon Kamarimusiikki, kaksiviikkoinen klassisen musiikin konserttisarja, joka loppui pari päivää sitten. Esimerkiksi Yle on kirjoittanut Kuhmon Kamarimusiikista nipun hyviä artikkeleja, joten en edes yritä tehdä sitä uudestaan. Mutta sen sijaan pysähdyn ihmettelemään, millainen paikka Kuhmo oikein on. Ja kuinka paljon Suomessa lieneekään Kuhmon kaltaisia…

Read More Read More

Auttaminen on vaikea laji

Auttaminen on vaikea laji

Miksi auttaminen on niin vaikeaa? “Haluaisin auttaa, mutta en osaa” -ajatus on estänyt monta hyvää tekoa niin omassa elämässäni kuin varmasti yhteiskunnassa yleensä. Toisaalta usein törmää siihen, että apua olisi tarjolla, mutta se ei löydä kohdettaan. Tai että tarjotaan apua, mutta se ei kelpaa. Tai autetaan, mutta väärällä tavalla. Autetaan, mutta lopputulos on jotain aivan muuta kuin odotettiin. Ei liene liioiteltua sanoa, että toisen auttaminen on ihmisen perusominaisuus. Kukaan ei pärjää yksin. Yhteistyöllä ja omiansa suojelemalla ihminen on menestynyt pallollansa…

Read More Read More

Seikkailujen eväät

Seikkailujen eväät

He vetivät esiin tuoreen limpun, vähän kylmää kinkkua, tomaatteja ja marmeladitölkin. Anne etsi veitset, haarukat ja lautaset. Leo avasi pari limonadipulloa. – Omituinen aamiainen – mutta ihana, kun on niin nälkäinen kuin me, hän sanoi ja laski pullot käsistään. He söivät kaiken muun paitsi kolmanneksen leivästä. [—] Pian kaikki istuivat luolan lämpimällä, pehmeällä lattialla. Ensin avattiin säilykelihatölkki ja syötiin mehukkaat, makeat viipaleet suoraan tölkistä. Tämän jälkeen tuntui kuitenkin vielä olevan vähän nälkä, ja siksi avattiin pari sardiinirasiaa, jotka syötiin keksien…

Read More Read More

Kotimaisia oivalluksia tarjolla

Kotimaisia oivalluksia tarjolla

Kirkon puolivirallinen äänenkannattaja Kotimaa tulee meille jo neljättä vuotta. Ei tosin oman harrastuneisuuteni ansiosta, vaan siksi, että se tulee veloituksetta kaikille kirkkovaltuutetuille Suomessa. Ajatuksena on tietysti, että vastuunkantajat tietäisivät, mitä kirkon kentällä tapahtuu. Sanon puolivirallinen siksi, että lehti ei omien sanojensa mukaan edusta kirkkoa tai muutakaan hengellistä yhteisöä, vaan se on “kristillis-yhteiskunnallinen viikkosanomalehti“. Aluksi, silloin vuosia sitten, selailin lehteä aika välinpitämättömänä. Sitten aloin lukea takasivun hartauskirjoituksia. Sitten löysin mielipidesivun. Sitten oivalsin, että lehtihän kirjoittaa kaikesta siitä, mikä minua kiinnostaa: uskosta,…

Read More Read More

Pelkoja päin

Pelkoja päin

Haaveilen usein työstä, jolla on merkitys. Yleisradiossa työskennellessäni koin työssäni merkitystä aika ajoin: Kun sain palautteen, että “onpa hyvä että tästä asiasta kirjoitetaan”. Kun löysin uuden tärkeän tiedon, jota kukaan muu ei ollut viitsinyt kaivaa esiin. Kun kohtasin ja kuuntelin ihmistä, joka ei ollut aiemmin saanut ääntänsä kuuluviin. Nyt kun olen toimittajan työstä vähän kauempana, joudun toteamaan, että tein paljon myös tarkoituksetonta työtä. Tyhjiä uutisia, merkityksettömiä aiheita, rutiinihommia. Toimittajan työn kylkiäisinä tuli – tauoton uutisseuranta (siitä tulee ähky) – negatiivinen…

Read More Read More