“Sovittelujournalismi” on yhteiskunnallisesti vastuullista, dialogista journalismia konfliktiherkistä aiheista. Se on journalismia, jossa kuunnellaan haastateltavia rauhallisesti, kohdataan konfliktin osapuolet kunnioittavasti, selvitetään ristiriitojen taustat ja selkiytetään konfliktin jännitettä antamalla sanat sille, mikä jää perinteisessä, vastakkainasettelua suosivassa ja monesti pinnallisessa journalismissa sanoittamatta.

Sovittelujournalismin takana on Tampereen yliopiston toimintatutkimuksellinen hanke vuosina 2016-2018. Tutkimushanke syntyi reaktiona vuoden 2015 maahanmuuttokriisiin ja sen myötä koventuneeseen julkiseen keskusteluun, joka näytti päätyneen umpikujaan suvakki-rasisti -vastakkainasetteluineen. Hankkeessa etsittiin keinoja tehdä sellaista journalismia, joka mahdollistaisi ja edesauttaisi julkista keskustelua kaikkein tulehtuneimmista aiheista. Täsmennettäköön vielä, että kyseessä ei ole ‘sovintoon’ tai yksimielisyyteen pyrkivästä journalismista: tarkoituksena on, rikos- ja riita-asiain sovittelun metodeja lainaten, auttaa yhteiskuntaa elämään konfliktiensa kanssa. Tutkimukseen ja sen tuloksena syntyneeseen Sovittelujournalismin käsikirjaan voi tutustua täällä.

Tutkimushankkeessa sovittelujournalistisia keinoja hiottiin yhteistyössä toimittajien kanssa tekemällä yhdessä journalismia vaikeista aiheista. Osallistuin yhteen näistä työpajoista, ja valitsin aiheekseni vaihtoehtohoitojen ja lääketieteen hankalan suhteen. Monen kuukauden pituinen juttuprojekti synnytti suoran radiokeskustelun Radio Suomen lähetykseen ja myöhemmin myös laajan nettiartikkelin otsikolla Lääketieteen ja täydentävien hoitojen vastakkainasettelu ei auta potilasta. Juttuprojektin jälkilöylyinä syntyi artikkeli Sovittelujournalismin keinoin vaikeiden aiheiden kimppuun, jonka kirjoitin yhdessä tutkija Mikko Hautakankaan ja tutkija Pia Vuolannon kanssa. Artikkeli julkaistiin Tiedetoimittajien liiton toimittamassa kirjassa Viheliäs tiede ja muita vaikeita uutisia (Vastapaino, 2020).

Tutkimushankkeen päätyttyä sovittelujournalismin metodit, ja ennen kaikkea sen uudenlainen tapa ymmärtää toimittajan rooli journalismin tekemisessä, jäi elämään. Tutkimuksessa mukana olleet toimittajat ja tutkijat perustivat vuonna 2017 sovittelujournalistien yhdistyksen Sopivan, jonka nettisivut löytyvät täältä. Olen Sopiva ry:n aktiivi, ja ideoin sekä vedän yhdistyksen toimintaa tavoitteellisesti.

Vuonna 2019 yhdistyksemme aktiiveista muodostuva tiimi otti osaa Helsingin Sanomain Säätiön Uutisraivaaja-mediainnovaatiokilpailuun, ja pääsi siinä viiden finalistin joukkoon. Kilpailutyö, Moniäänisyysmittari, on data-analyysiin (tarkemmin sanottuna NLP-teknologiaan) perustuva työkalu, joka lukee koneelliseseti mediatalojen arkistoja ja kertoo, kuka pääsee ääneen julkisessa keskustelussa. Tiukka kisa huipentui lokakuussa 2019 nuortenmedia RARE:n voittoon.

Lyhyen hengähdystauon jälkeen päätin jatkaa moniäänisyysaiheen pureskelua jatko-opiskelijana Tampereen yliopistossa. Rakensin tutkimussuunnitelmani osittain Moniäänisyysmittarin ympärille, jonka kehittäminen jatkuukin nyt Tampereen yliopisossa poikkitieteellisenä tutkimushankkeena. Tutkimusta rahoittaa JOKES ja Media-alan tutkimussäätiö.

Matkan varrella kiteytynyttä ajattelua moniäänisyydestä, yhteiskunnan polarisaatiosta sekä toimittajien vastuusta löytyy tiiviinä versiona Moninaisempi media -podcastista, jonka yhden osan toimitin Vikesille keväällä 2022. Muuta aiheen ympäriltä kirjoitettua ja sanottua löytyy tutkimushankkeemme julkaisut-sivulta.

Takaisin