Panoraama kesään

Panoraama kesään

Täytän tänään 34 vuotta. Tähän elokuun lopun merkkipäivään on aina liittynyt ilon lisäksi haikeutta. Iloitsen vanhenemisestani, mutta samalla suren taakse jäävää kesää. Kun elokuu taittuu loppupuolelleeen, koulut alkavat ja arki alkaa hiillostaa, voiko tehdä muuta johtopäätöstä kuin että kesä on ohi.

Tässä kohtaa aina epäilen, olenko varmasti muistanut ja osannut nauttia tarpeeksi. Vietinkö riittävästi aikaa lasten kanssa? Ulkoilinko tarpeeksi? Mitä kaikkea jäi tekemättä? Oliko reissuja liian paljon vai liian vähän? Silloin on oikea aika katsoa kesän valokuvat ja todeta: kesä ON pitkä ja lämmin, täynnä hymyä ja aurinkoa!

 

Keväällä valon lisääntyessä kasvaa myös toivo. Toivo lämmöstä, lomasta, levosta, yhdessäolosta, kaikesta siitä mukavasta ja ihanasta, jota ei ehditty talvella tehdä. Kuten retkeillä. Tämän kevään ensimmäinen retki kohdistui kotimetsiin.

 

Kotikulmilta on tämäkin niemennokka. Ei uskoisi, että kauniin niityn alle kätkeytyy vanhan sahan jäänteet, tai tarkemmin sanoen sahan saastuttama maa-aines, jolle ei ole voitu tehdä muuta kuin kapseloida ja maisemoida se näkymättömiin. Mutta ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin! Jos maa olisi tervettä, tätä kaunista retkikohdetta tuskin olisi – kalliita rantatontteja vain.

 

Helatorstaina meidät palkittiin siitä, että olemme maksaneet uskollisesti sähkölaskumme. Sähköyhtiö Elenia tarjosi liput Särkänniemeen. Minä ja Vilppu huvittelimme tavallamme.

 

Hatanpään puutarha on kestosuosikki Tampereella.

 

Kukkakimppu

 

Oli hienoa väkeä liikkeellä!

 

Kesä alkaa virallisesti Ilmarin synttäreistä. Viisivuotias oli tarkkana siitä, että aamupala tuodaan merkkipäivänä sänkyyn.

 

Petäjävedelle saatiin huippusuosittu pumptrack-rata.

 

Parveke on nyt siinä käytössä kuin mihin se on tarkoitettu…

 

Aamuinen pala puolison laittamana <3

 

Työtä…

 

…ja huvia. Lieneekö muissa perheissä sama tilanne Tuurin ilmaisen tivolin kanssa; että lapset rakastavat ja vanhemmat sietävät?

 

Ilmeisesti kaikki Suomen marjat sattuivat tänä kesänä Keski-Suomeen. Meitähän se ilahdutti – tai ainakin minua ja Hannesta.

 

Yksi marjareissu sentään päättyi lasten kannalta hyvin. Mentiin Uuraisille nostalgiselle Hietasaaren leirintäalueelle rantasaunomaan. Väkiä oli ku pipoa, mutta iso oli saunakin…

 

Mustikkaa, mustikkaa!

 

Tärkeä makutesti: kummanlainen mustikkapiirakka on se Oikea Mustikkapiirakka?

 

Neito metsässä…

 

Ja toinen, joka tuli sieltä pois.

 

Taas marjassa, hän huokaisee.

 

“Mutta maisemat ovat komeat!”

 

“Lapsena käytiin aina Kokkolan mökillä…”

 

“Ajeltiin moottoriveneellä kovassa aallokossa…”

 

“… Ja tehtiin itse lujat solmut.”

 

Saima rantakallioilla.

 

Suviseurat Muhoksella

 

Mummolan ihanat leikit!

 

Iso tyttömmekin innostuu mummolassa leikkimään.

 

Lettukestit.

 

Vilppu oppi kesän aikana nauttimaan kylpemisestä.

 

Lohjanjärven rannat auringonpaisteessa. Kävin vanhan ystävän luona yötä, ja hän houkutteli uimasille anivarhain. Lohjanjärvi on kaunis, mutta outo: se muistuttaa kasvustoltaan, maisemaltaan ja vedenväriltään enemmän merta kuin järveä.

 

Puutarhaunelmat kuuluivat tähän kesään. Nyt kun on oma piha ja puutarha, voi vihdoin tehdä kauaskantoisia suunnitelmia. Niitä on muuten helppo tehdä! Kun vielä joku piika tai renki toteuttaisi ne. Tässä Vivamon kukkatarhassa tunsin voimatonta ihailua… Ehkä noista penkillä istuvista kukkasista olisi joskus apua puutarhassakin?

 

Hiljaisuuden puutarhassa koetin pyyhkiä kademielen ja to do -listat mielestäni ja nauttia vain. Vivamon Raamattukylä on hieno kesäkohde puutarhaihmisille ja kaikille niille, jotka kaipaavat hiljentymistä.

 

Roolileikki on ihan parasta yhdessäoloa!

 

Päästiin mummolan asuntoautolla reissuun!

 

Oulunjärvellä paistoi aurinko, vaikka säätiedotus lupasi rankkaa sadetta.

 

Mies,

 

vaimo ja lapsi.

 

Kajaaninlinna oli jännittävä paikka.

 

Vilpusta tuli puolivuotias.

 

Eva Ryynäsen kotimuseossa vaikututtiin taiteesta.

 

Kolme sisarusta ihmettelee seitsemää veljestä.

 

Pöllöt rivissä…

 

Imatrankosken uoma ennen…

 

…ja jälkeen.

 

Akseli täytti seitsemän vuotta,

 

ja lähti isosisarusten kanssa koulutielle.

 

 

Nyt saa uusi syksy, uusi lukukausi ja uusi ikävuosi viedä meidät mennessään. Kiitos seurastasi!

 

 

Seuraa, jaa tai tykkää:

2 thoughts on “Panoraama kesään

  1. Voi miten ihana postaus, ihania kuvia ihanista hetkistä ja rakkaista ihmisistä! Parhaimmat onnentoivotukset myös. Toivottavasti nähdään pian.

    1. Kiitos!<3 Nähkäämme syksyllä teidän uuden hirsitalonne suojissa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *