Seikkailujen eväät

Seikkailujen eväät

He vetivät esiin tuoreen limpun, vähän kylmää kinkkua, tomaatteja ja marmeladitölkin. Anne etsi veitset, haarukat ja lautaset. Leo avasi pari limonadipulloa.
– Omituinen aamiainen – mutta ihana, kun on niin nälkäinen kuin me, hän sanoi ja laski pullot käsistään. He söivät kaiken muun paitsi kolmanneksen leivästä.
[—]
Pian kaikki istuivat luolan lämpimällä, pehmeällä lattialla. Ensin avattiin säilykelihatölkki ja syötiin mehukkaat, makeat viipaleet suoraan tölkistä. Tämän jälkeen tuntui kuitenkin vielä olevan vähän nälkä, ja siksi avattiin pari sardiinirasiaa, jotka syötiin keksien kanssa. Se oli tukeva ateria.

(Enid Blyton; Viisikko karkuteillä)

Lapset olivat opiskelleet kirjansa hyvin. Kuvauksia ihanista retkieväistä oli keräilty Viisikoista ja Seikkailujen sarjasta, ja kaikki yksityiskohdat oli kirjoitettu horjuvin kirjaimin muistivihkoon. Vihkon kanssa mentiin kauppaan ja tuotiin salaperäisyyden verhoamat kassit vaivihkaa kotiin.

Äitienpäivän aamuna minulle ilmoitettiin, että lähdetään seikkailulle. Määränpää oli Korpilahdella Oravinvuorella, jossa sijaitsee yksi Struven ketjun mittauspisteistä (=näköalatorni hienolla kansallismielisellä näköalalla). Oli valtavan lämmintä ja aurinkoista, ihan epäluonnollinen toukokuun sää.

Oravinvuoren huipulle piti kivuta hiki päässä. Näkötornin juurelta etsimme syrjäisen jyrkänteen reunan, josta aukesi komea yksityinen maisemapala.

Turhia viivyttelemättä levitimme piknikliinat lohkareiden päälle ja purimme eväät esille.

Repusta löytyi täytettyjä sämpylöitä, kylmää kinkkua, kirsikkatomaatteja, sulatejuustoa, viinirypäleitä, vanukasta ja vaniljakastiketta, vadelmamehua ja limonaatia sekä termospullollinen jääpaloja…
säilykelihaa ja säilykehedelmiä…
keitettyjä kananmunia…
teeleipiä ja marmeladia…
hedelmäkakkua…
suklaaleivoksia (joista jäi kuvattavaksi vain murusia)…
leivosten päälle spraykermavaahtoa…
sekä jännittävä lajitelma seikkailijan teetä.

Vaikka emme kuulleet kaukaisia laukausten ääniä emmekä nähneet liian matalalla lentäviä lentokoneita, seikkailutta emme jääneet. Lasten leikkiessä kivillä Ilona kiljaisi yhtäkkiä vertahyytävästi: “Käärme!!!”. Kyykäärme se oli, joka luikerteli pitkän matkan ihan silmiemme edessä, ilmeisesti näkemättä meitä tai välittämättä sen enempää. Outoa oli, että olimme evästelleet ja melunneet kyyn kotikolon edustalla jo tunnin, ennen kuin se lähti liikkeelle.

Kotimatkalla tömistelimme jalkojamme ja leikimme junaa. Kyypakkaus oli tietysti kotona.

Tässä vielä se maisema:

 

Seuraa, jaa tai tykkää:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *